Liikuntahetkiä pitkin päivää ja pienissä palasissa - liikuntapaikkabongarin ajatuksia
Perustin Liikunnan sekatyöläinen - blogini eri paikkakuntien ulkokuntosalien bongaukseen ja niissä käynneistä raportoimiseen. Ajattelin, että ulkokuntosaleista raportoiminen motivoisi minut liikkumaan vielä enemmän ja säännöllisin väliajoin. Toinen ulkokuntosalien bongauksen syy oli, että muutama vuosi sitten ulkokuntosalit olivat vielä ainakin osalle käyttäjistä hieman piilossa. Aika on muutamassa vuodessa muuttunut paljon parempaan suuntaan. Ulkokuntosalien bongailu vaatii vierailuja toisilla paikkakunnilla ja Korona-aikana se ei ole kovin kannatettavaa. Siitä johtuen olen keskittynyt nykyisin blogissani arjen liikunnan havainnoimiseen ja liikuntaan yleisesti liittyvien asioiden esilletuomiseen.
Sen lisäksi, että innostaisin sinua liikkumaan enemmän, haluan liikuntapaikkabongarina löytää omalle pihalleni liikuntavälineistön, jossa lähimetsän oheessa olisi motivoivaa ja mukava ulkoilla, yhdessä.
Olen työskennellyt kuntasektorilla noin 20:n vuoden ajan. Toimin virassa Pyhännän, Utsjoen ja Inarin kunnissa liikunnan ja liikuntainfran kehittäjänä ja nykyisin Kemin kaupungilla vapaa-aikapäällikön virassa. Olen toiminut aiemmin myös yrittäjänä digiliikunta-alan yrityksessä. Intohimoni blogin pitämisen ohella on pohtia ja suunnitella erilaisia liikuntatuotteita. Omassa liikuntahistoriassani olen ollut maajoukkuemaastohiihtäjä ja sen jälkeen satunnainen kuntourheilija hiihdon, juoksun ja ulkokuntosalien käyttäjänä.
Liikunnallisin terveisin, Marke Rautiala
Blogitekstit löytyvät yläpalkin valikoista: Kevät 2022 - II blogit 26.2. - 9.5.2022, Kevät 2022 - blogit 14.1. - 23.2.2022, Talvi 2022 - blogit 21.11.2021 - 8.1.2022, Syksy 2021 - blogit 9.9. - 13.11.2021, Kesä 2021 - II blogit 25.7. - 5.9.2021, Kesä 2021 - blogit 22.5. - 19.7.2021, Kevät 2021 - II blogit 27.3. - 13.5.2021, Kevät 2021 - blogit 21.2. - 18.3.2021, Talvi 2021 - blogit 31.12.2020-14.2.2021, Syksy 2020 - blogit, Loppukesä 2020 - blogit, Keskikesä 2020 - blogit, Kesä 2020 - blogit, Kevät 2020 - blogit, Talvi 2020- blogit, Kesä ja syksy 2019 - blogit sekä Paikkakunnat - eri kuntien ulkokuntoilupuistot, joita olen kulkiessani bongaillut.
Koko Suomen yhteistä liikkumisen juhlapäivää, Unelmien liikuntapäivää, vietetään huomenna 10.5.2022. Unelmien liikuntapäivä on kaikenlaisen liikkumisen päivä, johon kuka tahansa voi osallistua. Kokeile, innostu ja anna mielesi levätä liikkeessä.
Valtakunnallisesti Unelmien liikuntapäivään on ympäri Suomea ilmoitettu 260 tapahtumaa, ja me Kemissä ollaan tietysti mukana menossa :). Jos mahdollista, tule huomenna Kemin Tervahallille ja sen ympäristöön kokeilemaan eri liikuntalajeja ja tarjolla on myös erilaisia hyvinvointimittauksia.
Nähdään Tervahallilla.
Olen useasti miettinyt, miten virkahenkilön työntekoa ja työntuottavuutta voisi mitata. Ehkä tekemisen mittaamisen halu ja tarve juontaa urheiluajoiltani. Mieleen on jäänyt myös sanonta, että olet niin hyvä, kuin viimeinen urheilutulos on. Työelämään tuota oppia voisi jossakin määrin siirtää, onnistuinko tänään, olisinko voinut tehdä senkin työn paremmin, jotta kaupunkilaisten vapaa-aikaan käytetyt verorahat olisivat maksimihyödyssä.
Sain tänään työn puolesta osallistua kemiläisten vanhustyöneuvoston kokoukseen. Tiedetään, että ihmiset elävät yhä vanhemmaksi ja sotemenot uhkaavat karata kuntien hallinnasta. Tämän vuoksi varttuneen väen kotona asumista pitäisi pystyä edistämään kaikin tavoin. Iltapäivän treenissä mietin, että miten kuntien vapaa-aikapalvelut voisivat vastata tähän. Senioreiden yksinäisyyteen, heikentyneeseen kehonhallintaan ja liikuntakykyyn voidaan vaikuttaa liikunnallisin keinoin. Jos vain voin vaikuttaa, niin kemiläiset seniorit tulevat saamaan tulevana vuotena aivan uudenlaisen liikuntaohjelman- ja tarjonnan. Raportoin tästä myöhemmin. Nyt aion harjoitella omissa portaissa, portaita on vain seitsemän, mutta niitä edestakaisin kävellessä tasapaino kehittyy ja jatkuva lihaksen muistijälki säilyy kehossa pitkään!
Tämän päivän sanomalehti Kalevassa oli juttu liikunnan positiivisista vaikutuksista mielenterveydelle otsikolla; "Vaikeina aikoina liikunta ylläpitää mielenterveyttä". Jutun liikuntahyödyn sanomaa on vaikea ymmärtää, jos liikunta ei ole kuulunut elämään. Jutussa haasateltiin tutkijatohtori Tiia Kekäläistä, joka kertoi, että edelleen moni kokee lääkkeet helpommaksi ja toimivammaksi ratkaisuksi mielenterveyden hoidossa.
Liikunnan hyödyt itselleni ovat itsestäänselvyyksiä ja tutkittuja juttuja. Liikkuessa ajatukset vaihtuvat, ongelmat pienenevät ja liikunta vaikuttaa positiivisesti mielialaan. Säännöllinen liikunnan harrastaminen parantaa liikuntamotivaatiota ja motivaatio edistää liikuntaharrastuksen jatkuvuutta. Jutussa sanottiin, "liikunta, motivaatio ja hyvinvointi kulkevat käsi kädessä toisiaan tukien". Olipa hyvä juttu, lue jos mahdollista!
Pitkät vapaapätkät ovat mahtavia arjen katkaisijoita. Pääsiäisenä tuntuu luxukselta asemoitua paikalleen voimia keräämään ja nautiskelemaan yksinkertaisista asioista, hyvästä ruoasta, viinistä ja seurasta.
Kevät tekee vauhdilla tuloaan, mutta vielä on hiihtokelejä, kunhan vekkari on asetettu aikaiseen herätykseen. Tänään lankalauantai-aamuna käviin suksimassa ja hankikeli oli joella mahtava. Kilsoja tuli vähän, mutta lenkin tarkoitus olikin fiilistely ja kevään tulon seuranta. Rentoutumisen oheella on mukava palautella lenkin jälkeen ja kunnon kohenemisen voi melkein kuulla.
Hiihtolenkkien ja lumenkolauksen oheella viikonloppu on sisältänyt kulttuuriliikuntaa entisen tennispelaaja Jarkko Niemisen kirjan parissa. Aktiiviaikoina Nieminen tunnettiin armottomasta asenteestaan urheiluun ja treenaamiseen. Kirjasta päälimmäisenä jäi mieleen, että lahjakkutta on harjoittelu ja tinkimätön asenne siihen, mitä tekee jo pienestä asti. Lapsena harjoitellessaan Niemisen palloralli jatkui aina myös kotona sisällä ja hän pallottelikin kodin isoon ikkunaan pehmopalloa niin paljon, että ikkuna tummui ja se piti vaihtaa.
Tiedetään, että huippu-urheilussa tärkeintä on lahjakkuus harjoitteluun, ei syntymänä saatu lahjakkuus, toki molempien ominaisuuksien on kohdattava. Olen nähnyt monia todella lahjakkaita nuoria, mutta harjoitteluinto ei ole vastannut lajin vaatimuksia, ja moni onkin jäänyt ikuiseksi urheilulupaukseksi. Mutta kaikkia tarvitaan, ja jokainen aktiivinen urheiluvuosi nuoruudessa on positiivinen juttu esim. omassa aikuisiässä.
Vielä viikko sitten ulkoiltiin joen jäällä, mutta tällä viikonlopulla jäälle ei ole enää asiaa. Jäät sulavatkin nyt silmissä, kun aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja mittarissa on +11 astetta. Varjosta huolimatta lumet sulavat myös samalla vauhdilla metsästä, joten ulkoilut lähimetsässä saavat taas kevättä rintaan!
Liike on tärkeintä, ja onneksi aktiivista elämää voi viettää monella tavalla. Liikkuva aikuinen - sivuston tarkoitus on lisätä liikettä työelämään: "Työpaikat halutaan herätellä näkemään liikunta ja riittävä fyysinen kunto keinona ylläpitää henkilöstön työkykyä. Liikunnan hyödyt fyysiselle kunnolle, ajattelulle, oppimiselle, muistille ja luovuudelle ovat kiistattomat. Liikkuva aikuinen -ohjelma tarjoaa liikunnan monipuoliseen hyödyntämiseen tietoa ja toimintamalleja". Jos sinulla on aikaa, käy lukemassa sivustoa ja poimi sieltä itselle sopivia liikuntavinkkejä, os. https://liikkuvaaikuinen.fi/mika-liikkuva-aikuinen/
Viikonloppu on ollut varsin yksitoikkoinen. Hiihtokilsoja ja tunteja on tullut paljon, tänäänkin kuuden tunnin edestä, tosin kotisohvalta käsin. Ounasvaaran Hiihtoseura järjesti hienot Ounasvaaran Talvikisat – SM-hiihdot sekä SM-normaalimäen ja yhdistetyn kisat 1.-3.4.2022 Rovaniemellä. Maastohiihdossa kisamatkat olivat lyhyet skeitit, viestit ja tänään sunnuntaina kuninkuusmatkat, naiset 30 km ja miehet 50 km perinteisellä hiihtotavalla.
Ounasvaara on myös itselle tuttu treeni- ja kilpailupaikka nuoruudesta. Oukalla on kunnon maastot, on paljon nousua ja tiukkoja laskuja mutkineen. Kisaladut ovat kaksijakoiset. Tänäänkin hiihdettiin helppoa golfkentän ympäristöä ja sen jälkeen siirryttiin ylämaastoihin, missä hiihtäjän hapenotto, "millit" tulevat tosi testiin. Tuloksissa voittajien ja muiden kilpailijoiden erot olivat älyttömän isot.
Kisoja katsellessa tuli mieleen, että harrastaminen on tärkeintä. Jos Oukalla ei suksi kulje, ei se kulje koskaan muuallakaan. Huipulla olisi tilaa, mutta potentiaalisia lupauksia on vain kourallinen. Onneksi kaikkea kestävyysurheilussa ei voi ennalta ennustaa, koska jotkut urheilijat kypsyvät hitaasti kohti maailman kärkeä.
Kilpaillessani Oukalla suorastaan rakastin ylämaastoa nousuineen ja tiukkoine kurvilaskuineen. Hiihdin Oukan SM-hiihdoissa viimeksi 1998. Helpolla golfkentän maaston väliajoissa olin vasta kymmenes, mutta ylämaaston jälkeen päädyin lopputuloksissa viidenneksi (olin muuten ylämaaston nopein hiihtäjä :)). Harmi, että siitä ei saanut mitalia. SM -pronssi jäi silloin kolmen sekunnin päähän, taso oli kova, en muista kuka voitti, mutta nuorimpien joukossa olin ihan tyytyväinen.
Pienten sairastelujen jälkeen viikonlopun sai pyhittää luonnossa liikkumiseen. Nautiskelin pariin otteeseen erämaaladulla hiihtelystä. Latuja ei enää oltu ajattu, mutta onneksi vanhat urat näkyivät haaleasti ja siinä oli vielä aivan kelvollista hiihtää. Viimeisen parin viikon aikana lumet ovat sulaneet silmissä. Pienellä kateudella olen katsonut hiihtokeskuteluryhmiin postattuja rautatiebaanojen kuntoa mm. Saariselältä. Työ ei nyt anna periksi siirtyä etätöihin Inariin, jotta hiihtokautta voisi jatkaa siellä.
Työterveyslaitoksen nettisivulla kerrotaan, että "Luonnossa liikkuminen tekee hyvää, mutta myös luontokuvien katselu virkistää. Uppoudu hetkeksi vaikkapa luontokirjan kuvaan". (https://www.ttl.fi/tyopiste/luontokuvien-katselu-rauhoittaa-mielta). Näin me tehtiin Paula- kissan kanssa ja katseltiin yhdessä metsiä, lintuja ja jyrsijöitä. Molemmat viihdyttiin kevätauringossa. Muista siirtää kelloja, tänään ei tule enää pimeä liian aikaisin!
Viikonloppu on hurahtanut ulkoilun ja retkeilyn merkeissä. Moni ulkoilupaikka pullisteli väkeä, kun kelitkin suosivat ja tänään kevätpäiväntasausta vietettäessä ollaankin jo lähempänä kesää, kuin talvea, ei hassumpaa! Pitkä ja synkkä talvi on ohi. Mutta mukavaa on vielä myös suksia näillä lumilla ja nauttia aikasten aamujen hankikeleistä. Toivotaan, että yöpakkasia vielä riittäisi pari viikoa.
Eilisellä neljän tunnin retkellä pohdittiin, että pitäisikö meidän retkiä jalostaa retkiruokailuiluilla ja yöpymisillä metsässä. Yöpymisreissuilla ainut haaste on talouteen kuuluva erittäin seuralllinen Paulavesala- kissa. Paula on hyvin osallistuva, ja onneksi sille valjaissa kulkeminen on tietysti tuttua. Eli eikai meillä isompia esteitä ole, ja alustavasti päätettiinkin, että pääsiäisenä starttaa meidän telttailukausi. Kissa valjaisiin ja ulkoilu narussa, valvotusti, ettei mene katti solmuun!
Mukavaa hiihtolomaviikon loppua kaikille Pohois-Suomalaisille. Sairastin koronan tässä pari viikkoa sitten, joten liikkumisen saralla on ollut hiljaisempaa.
Eilen illalla treeniohjelmassa oli kuutamohiihto. Hiihdon teemana oli poromieshiihto, jonka opin Inarissa asuessani. Poromieshiihto eroaa perinteisestä hiihdosta siten, että siinä liuku on pitkää matalaa, jopa laahaavaa ja lantiolla pitkästi saattavaa. Hiihtely otettiin retkeilynä ja vauhti ei päätä huimannut, mutta liikehän onkin tärkeintä. Hiihtokelit ovat nyt kohdillaan, mutta en ollenkaan laita pahaksi kevään tuloa. Odotan jo ulkokuntosaleille pääsyä ja tietysti metsä- ja pyöräilykelejä. Korvasienikausi on tuloillaan!
Jo otsikonkin mukaan ja nähtävissä on, että kevättä on ilmassa, mutta myös ikävä sodanuhka on melkoisen iso. Me tavikset voidaan kai vain jatkaa normaalia elämää, toivotaan vain parasta ja rauhaa maailmaan.
Tämä liikunnan sekatyöläinen liikkuu nykyisin kahden paikkakunnan välillä. Kemi cityssä ollessa koirien ulkoilutuslenkkien oheessa on mahtavaa pysähtyä ulkokuntoilupuistoissa irrottelemaan istumatyön aiheuttamia jumeja. Ainut haaste on jumalaton lumen määrä. Lumikinokset peittävät ulkokuntoiluvälineet. Tämä ongelma pitäisi ratkaista ja ulkokuntoiluvälineiden käytön tulisi olla mahdollista tulevaisuudessa.
Mitäpä sitä muuta viikonlopulla voi kun katsoa Salppurin MC-hiihtoja ja selviytyä lumen aiheuttamasta kaaoksesta. Puuliiterin katolla lunta oli 85 cm ja sen tyhjennystyössä harjoitusta onneksi saivat jälleen kädet, yläselkä ja vatsalihakset.
Puuliiterin katon lumentyhjennys on mukavaa hommaa verrattuna mökkeröisen viemäriverkoston ongelmiin. Mökkeröisen omistajina ollaan maksettu ittemme jo kipeiksi jatkuvista viemäriverkoston vianetsintä- ja avaustöistä. Tänään sain avata pumppaamolle johtavan väylän jo kolmannen kerran kuukauden aikana. Onneksi tällä kertaa vika on muualla ja maksajakin on joku muu. Viemäriverkoston vian selvittelyyn verrattuna tuliterät Fisusukset (kuten Iivollakin on) ovat jo edulliset.