Liikuntahetkiä pitkin päivää ja pienissä palasissa - liikuntapaikkabongarin ajatuksia
Hei!
Liikunnan sekatyöläisenä tutustun, tutkin ja testaan uusia ja vanhoja ulkoliikuntapaikkoja, joita kunnat, kaupungit ja yksityiset tahot ylläpitävät. Liikuntakohteeseen tulee olla vapaa sisäänpääsy kaikkina kellonaikoina ja ne ovat erilaisia avoimia liikunnan suorituspaikkoja. Usein ulkoliikuntapaikat näyttäytyvät värikkäinä ja kutsuvina liikuntapaikkoina. Joten tutustun niihin tarkemmin ja kerron havainnoistani tässä blogissani. Lisäksi pohdin liikuntaan liittyviä yleisiä asioita.
Sen lisäksi, että innostaisin sinua liikkumaan enemmän, haluan liikuntapaikkabongarina löytää omalle tulevalle pihalleni ulkokuntosalivälineistön, jossa olisi esimerkiksi neljä laitetta, joihin voisi "kiinnitysjalkaan" vaihtaa mieleisensä suoritusvälineistön eri lihasryhmille.
Työskentelin kuntasektorilla noin 20:n vuoden ajan Pyhännän-, Utsjoen- ja Inarin kunnissa liikunnan ja liikuntainfran kehittäjänä sekä yrittäjänä digiliikunta-alan yrityksessä. Omassa liikuntahistoriassani olen ollut maajoukkuemaastohiihtäjä ja sen jälkeen satunnainen kuntourheilija hiihdon, juoksun ja ulkokuntosalien käyttäjänä.
Liikunnallisin terveisin, Marke Rautiala
Liikunnan sekatyöläisen sivustolta
Blogitekstit löytyvät yläpalkin valikoista: Kesä 2020 - blogit 10.5. ->, Kevät 2020 - blogit 16.3.-4.5.2020, Talvi 2020, Kesä ja syksy 2019 ja Paikkakunnat - eri kuntien ulkokuntoilupuistot, joita olen kulkiessani bongaillut.
Palkitaanko työpaikalla pullalla? (8.3.2020)
Työpaikan tilaisuuksissa keski-ikäisen on tehtävä vaikeita valintoja. Naisilla vaihdevuodet aiheuttavat painonnousua ja keskivartalon pitäminen hoikkana vaatii luonteenlujuutta monellakin työpaikalla. Monenlaiset tapahtumat töissä sisältävät tarjoiluja, on aamukahvia sämpylällä, lounasta, iltapäiväkahvia pullalla jne. Jos oikein hyvä tuuri käy, niin työporukassa on pari hyvää leipuria, jotka tuovat maistiaisia ilman mitään varsinaista syytä. Vuotuiseen joulunviettoon laskeudutaankin jo marraskuun lopulla konvehtirasioiden äärellä. Olen itse jojoillut tässä kurimuksessa pariinkin otteeseen, kiitos vain Inarin kunnantalolle ja entisille työkavereille terveisiä!
Työskentelin Inarin kunnassa seitsemän vuotta ja niiden vuosien aikana painoni jojoili noin 8 kilon haitarilla. Sain muutaman kerran painonpudotusinnostuksen ja etenkin yksi neljän kuukauden jakso vuonna 2014, jolloin toimin liikunnan ja terveystiedon opettajana yläaste- ja lukioikäisille. Liikunnanopetusta oli päivisin kolmesta kuuteen tuntia ja päätin jo heti lukukauden alussa, että teen opettajana kaikki samat liikuntasuoritukset, mitä vaadin myös oppilailta. Parhaimpana päivänä juoksua tulikin noin 12 km :) ja neljän kuukauden aikana painoni tippui noin 8 kg. Opettajan sijaisuuteni jälkeen palasin jälleen omaan istumatyöhöni ja painoni palasi taas pikku hiljaa takaisin lähtölukemiin - silloin harmitti.
Viimeaikoina sosiaalisessa mediassa olen törmännyt eri laihdutusapumetodeihin, esim. Keto Kickstart - sivustoon. Heidän etusivunsa mainoslause on: "Liity mukaan valmennukseen, joka tekee sinusta kirjaimellisesti rasvanpolttokoneen. Hinta vain 87€ (ovh. 119€)". Nimensäkin mukaisesti Keto sivuston ruokaohjaus keskittyy hiilihydraatittomaan ruokavalioon. Hiilarittomassa ruokavaliossa ongelma vauhdikkaimmilla juoksulenkeillä on energian riittävyys. Ketodieetin aikana suorituskunto ei ole kovin kummoinen, vaan dieetin aikana elimistö liikkuu parhaimmillaankin vain aerobisilla vauhdeilla. Silloin esimerkiksi "kovat vedot" ja tuottava harjoittelu ei ole mahdollista.
Elämäntaparemontti vaatii oikean hetken, joilloin ei saa olla liikaa muuttuvia ja päänvaivaa aiheuttavia asioita. Joten, unohda laihdutus, mutta jos haluat edelleenkin kesäksi rantakuntoon, tee se vain lautaskokoa pienentämisellä. Periaate on helppo - kaikkea voi syödä, mutta kohtuudella. Tosin toisinaan kun itse käyn Sushilla, kohtuus on tuntematon käsite. Sushibuffetin jälkeen elimistöllä menee pari päivää palautua taas lähtöpainoon. Elämäntaparemontin tueksi kannattaa liikkua mahdollisimman paljon, vauhdilla ei ole väliä, kunhan askelia tulee.
Maastohiihtoa, messut ja ulkoilua karkauspäivänä (1.3.2020)
Eilinen karkauspäivä oli penkkiurheilijalle ilon päivä. Seurasin telkkarista päivällä Salpausselän kisoja, jossa Krista Pärmäkoski ja Iivo Niskanen esittivät kauden parasta hiihtoaan. Kisojen jälkeen lähdettiinkin GoExpo - messuille Messukeskukseen. GoExpo - messut ovat Suomen suurin ulkoilu- ja urheiluareenatapahtuma. "Messuilla voi tutustua kymmeniin eri lajeihin kalastuksesta tanssiin ja hevosurheilusta palloilulajeihin. Sadat ohjelmanumerot tietoiskuista näytöksiin ja kilpailuihin avaavat oven eri lajien maailmaan. Lukuisilla testipaikoilla pääsee ammattilaisten ohjauksessa myös itse kokeilemaan uusia lajeja ja päivittämään tietojaan välineuutuuksista". Osoite messujen tapahtumasivulle: https://goexpo.messukeskus.com/
Tutustuin messuilla minulle vähän tuntemattomampiin lajeihin golfiin ja ratsastukseen. Osallistuin hole in one- kilpailuun ja tutustuin eri golfkenttien tarjontaan. Hevosurheiluhallissa seurasin estekisoja, rapsutin poneja ja kokeilin puuhevosella ratsastamista maastossa. Pyöräilyosastolla tutustuin erilaisiin pyöriin läskipyöristä sähköpyöriin, ja juoksuradalla testasin eri maastojuoksukenkiä. Ainoa kummastuksen aiheeni messuilla oli, että osa välinevalmistajien messumyyjistä oli hyvin nuoria henkilöitä, joilla ei ollut riittävää tietoa ja taitoa myytävistä liikuntavälineistä. Positiivista oli, että tarjolla oli paljon erilaisia maistelujuttuja ja tietenkin ilmainen ämpäri, joka täyttyi messuherkuista :).
Liikunnallinen karkauspäivä päättyi illalla Paulavesala- kissan kahden kilsan ulkoilutukseen. Kissa juosta hilputti valjaissa Onni- koiran rinnalla. Mukavaa!
Kuvassa infoa golf-harrastuksen hyödyistä. Minulle tuli yllätyksenä 18-rei´än kierroksen askelmäärä on noin 14 000, eli noin 10 kilometrin lenkki. Golf on tehokasta liikuntaa ja pidentää elinikää keskimäärin viitisen vuotta. Aivan mahtava informaatiopläjäys lajin harrastamisen hyödyistä.
Sen näkee naamasta (27.2.2020)
Juoksuharrastus on hyvä, jos vain polvet ja mieli jaksavat aloittamisen tuskan. Pienissä pätkissä ja lyhyesti kävelylenkin ohessa, ja jos raskit, niin osta hyvät kengät, ettei matka tunnu tuskalta heti lähtiessä.
Alla oleva juttu on Juoksija - lehdestä, ja kirjoittaja on Ilkka Heinonen (18.2.2020). Jutun otsikko: Älä vanhene varhain – juokse!
"Vanhenemisen nopeuteen voi vaikuttaa valinnoillaan yllättävän paljon. Karu totuus on, että fyysinen epäaktiivisuus johtaa kehon ennenaikaiseen rapistumiseen. Kestävyysliikunta puolestaan pitää ihmisen vireänä ja nuorekkaana. Liikunnan tiedetään myös ylläpitävän suotuisaa tulehduksellista tasapainoa veressä, minkä voi puolestaan ajatella pitävän veren nuorekkaana ja solujen rappeutumista ehkäisevänä. Näyttää myös siltä, että lenkiltä saat samoja etuja kuin nuoren veren tankkauksella".
"Jo aiemmin on havaittu, että mitä nuoremmalta ihminen näyttää, sitä pienempi on hänen kuolemanvaaransa. Biologiseen ikään vaikuttavat keskeisesti geenimme. Silti myös elämäntavoilla, etenkin hyvällä fyysisellä kunnolla, on suuri merkitys. Tutkimusten mukaan biologisen iän ja kalenteri-iän ero voi olla jopa kolme vuosikymmentä. Tätä määrittelee fyysinen kunto. Hyvänä esimerkkinä käy 45-vuotias nainen, jonka biologinen ikä voi vastata keskimääräistä 27-vuotiasta tai 60-vuotiasta naista. Ero riippuu siitä, onko kunto hyvä vai huono".
Tämän jutun innoittamana siskoni aloitti juoksun kokeilukampanjan, jossa hän juoksee tietyn, lyhyen reitin kolme kertaa viikossa ja työpaikallaan hän käyttää vain portaita tukemaan juoksulihaksia. Tavoite on, että lyhyet juoksutreenit nostattavat kuntoa tehokkaasti ja palautuminen harjoituksesta on pikaista. Juoksukampanjan tuloksia pitäisi havaita noin kuukauden jälkeen keventyneenä ja rivakampana juoksuvauhtina. Eli lenkkarit jalkaan, toimitaan ikääntymistä vastaan ja hyvän vanhuusiän puolesta.
Älä vanhene varhain – juokse! juttu kokonaan luettavissa: https://www.juoksija-lehti.fi/ala-varhene-varhain-juokse/
Yllytyshullu (20.2.2020)
Hullu vai yllytyshullu? Kävin eilen (keskiviikkona 19.2.) ystäväni kanssa Helsingissä juoksulenkillä välillä Laajasalo - Vanha kaupunki. Juoksulenkille lähtiessäni en tarkalleen tiennyt, mihin lenkkimme suuntautuu ja paljonko kilsoja olisi edessäpäin. Alueella aiemmin asunut ystäväni halusi esitellä tuttuja lenkkipolkujaan, ja samalla kiinnostavia nähtävyyksiä ja maisemia alueella. Matkaan lähdettiin siis innolla ja avoimin silmin.
Lenkin alkumatkasta sitten kysyin kaverilta lenkin mahdollisesta pituudesta ja hän kertoi sen olevan noin 19 km. Säikähdin mielessäni hiukan tulevaa kilometrimäärää - mukana ei ollut esim. vesipulloa, mutta ajattelin loppusyksyn- ja alkutalven askeljahtikampanjan olevan riittävä perusta vähän kovammallekin lenkille. Tosin askeljahtikampanjan kilometrit olivat tulleet noin 75% kävelystä ja vain 25% juoksusta.
Alkumatka meni lämmitellessä, ja 12:sta kilometriin asti matka taittui hyvin. Sen jälkeen alaselässä, pakaroissa ja takareisien yläosassa alkoi jo olla epämiellyttäviä tuntemuksia, vanhat välilevyn pullistumat muistuttelivat hiljentämään vauhtia. Onneksi lenkillä mukana oli myös Onni-koira, joka halusi haistella useampaakin mätästä ja ne tauot totisesti tulivat tarpeeseen. 16 kilometrin kohdalla alkoi jo pelottamaan, että mitenhän tästä pääsee vielä kotiin, kun alaselkä tuntui olevan tulessa, eivätkä metro, tai bussien reititkään kulkeneet läheltä. Ja olisihan se tietysti ollut noloa luovuttaa kesken lenkin.
No, vajaan kolmen tunnin jälkeen pääsin lopulta kotiin ja tarpeellisen lepohetken jälkeen olo oli taas normaali. Tänään teinkin sitten lenkkianalyysiä: 1) Aineenvaihdunta sai uuden piristysruiskeen. 2) Lihakset ovat hiukan arat (se on aina positiivista). 3) Juoksu kulkee kohtuudella myös tänään. 4) Kunto on vähintäänkin kohtuullisella mallilla. 5) Teen jatkossa enemmän vatsalihaksia, jotta selkä ja takalisto kestää juoksua paremmin. "No pain, no gain" pätee siis tässäkin, lenkistä jäi hyvä fiilis, ja ehkä juokseminen tulee jatkossa olemaan isommassa roolissa lenkeillä. Paino on tippunut ja polvet kestävät hyvin juoksemista. Helsingin hiihtokelit ovat siis vaihtuneet juoksukeleihin!
Kuntoliikkujan palautuminen - säiden armoilla (18.2.2020)
Pääkaupunkiseudun kelejä on tänä talvena päivitelty varmastikin jo kyllästymiseen asti. Viime päivinä lämpötila on ollut jatkuvasti noin +5 ja vettä on satanut taivaan täydeltä. On sitä satanut jo 3 kuukautta, mutta nyt lenkkireitit tulvivat jo ihan haitaksi asti. Oittaalla ja Paloheinässä tykkilumihiihtobaanojen lumet hupenevat silmissä ja sen vuoksi olen jatkanut ulkoilua taas jalkaisin ja tietysti Onni- koiran kanssa. Syksyllä aloittamani askeljahti saa siis jatkoa :).
Lihashuollon tärkeys on viime viikkoina noussut esille ja itsekin jo kohta keski-ikäisenä huomaan sen merkityksen kropassani. Mediassa kerrotaan, miten eri työnantajat mahdollistavat työntekijöilleen aktiivisen liikkumisen myös työajalla. Mutta lihasten palautuminen on vähintäänkin yhtä tärkeä asia, kun sekin jo yleisesti tiedetään, että kunto kasvaa levossa.
Aktiiviurheilija-aikana hieronta kuului ohjelmaani viikoittain, mutta harrastelijakuntoilijana tulee käytyä vain pari kertaa vuodessa - olen käynyt hieronnassa viimeksi joskus syksyllä. Omatoiminen lihashuoltokin on jäänyt hiukan heikolle tolalle. En muista, enkä jaksa venytellä, tai mobilisoida rankaa ja niveliä läheskään tarpeeksi usein. Askelten ja kilometrin haaliminen on ollut tärkeämpää. Otin siis itseäni niskasta kiinni ja kävinpä hierojalla maanantaina 17.2. - Suomen hierojakoululla 50 minuuttia oli kohtuuhintainen ja hieronta ihan hyvälaatuista.
Mitä sitä sitten hieronnan lisäksi voisi tehdä iltaisin, television katselun lomassa? Haastattelin hierojaani ja hänen palautumiskeinonsa olivat dynaaminen liike (toiminnallinen) ja hyvän fiiliksen tavoittelu. Viereisellä hierontapenkillä oleva toinen hierottava sanoi, että paras lihasten rentouttaja on kyllä eräs nimeltä mainitsematon lihasrelaksanttilääke, heh. Omat aseet lihasten palautumisen edistämiseen ovat venyttely, hierontarulla - hierontarulla rentouttaa lihaksistoa ja nopeuttaa myös pintaverenkiertoa - ja toisinaan lasi punkkua. Lisäksi ravitseva ruokavalio ja riittävä uni ovat tärkeitä palautumiselle.
Kuvassa viime viikon (10.-16.2.2020) askeleet. Koko viikon keskiarvo päiväkohtaisesti oli 13 044 askelta. Tämä on myös uusi viikkoennätys - mukavaa. Syksyllä askeljahtikampanjani aikana pääsin noin reiluun 10 000 askeleeseen päivässä. Edistystä on siis tapahtunut, kävely on helppoa ja sitä on mukava harrastaa, kun kunto kasvaa!
Hyvää ystävänpäivää! - Smartumilla mahdollisuus harrastaa työajalla (14.2.2020)
Ai että, on aina mukavaa lukea onnistuneista työelämää tukevista liikunnan- ja hyvinvoinnin kokeiluista. Joustava työaika ja esimerkiksi etätyö mahdollistavat liikunnallisemman elämäntavan. Pitkäikäisyys ja työurien pidentyminen edellyttävät keski-ikäisten ihmisten työkykyisyyttä. Lapset ovat jo kasvaneet aikuisiksi ja työelämä pitää keski-ikäisen ihmisen mielen virkeänä. Työelämän haasteita voi kompensoida liikunnantuomalla mielihyvällä. Työelämässä kokenut "viisikymppinen on uusi nelikymppinen". Työuria on pakko pidentää, joten kunnossa on pysyttävä.
"Verotuettuja työsuhde-etuja tarjoava Smartum aloitti vuoden 2019 alussa kokeilun, jonka myötä Smartumin työntekijät saivat mahdollisuuden käyttää kolme tuntia viikon työajasta liikuntaan ja kulttuuriin. Vuoden kokeilun aikana Smartumin sairauspoissaolot putosivat edellisvuodesta lähes 20 prosenttia".
"Työssä elämisen tutkimuksessa selvitettiin suomalaisten ajatustyöläisten jaksamista työpaikoilla ja kotona. Tutkimuksen tulosten mukaan esimerkiksi 55 prosenttia vastanneista ajatustyöläisistä koki liikunnan tärkeimmäksi keinoksi työstä palautumiseen. 57 prosenttia vastanneista kertoi, ettei heidän työnantajallaan ole juurikaan käytäntöjä tai ohjeita työstä palautumisen tukemiseksi".
"Yli 70 prosenttia smartumilaisista työntekijöistä kertoo lisänneensä edun myötä liikuntaa arjessaan. Myös työntekijät, jotka eivät ole aiemmin juuri liikkuneet, kertovat innostuneensa edun myötä liikkumaan. Mahdollisuus harrastaa työajalla on myös helpottanut arjen ja työn yhteensovittamista erityisesti perheellisillä työntekijöillä. Lähes kaikki etua käyttävät smartumlaiset ovat kertoneet, että edusta on ollut apua rentoutumiseen, stressinhallintaan ja nukkumiseen".
Koko blogi luettavissa: Smartumilla mahdollisuus harrastaa työajalla
Liikkuva aikuinen -ohjelma liikuttaa työikäisiä: Aktiivisuus on uusi normaali (8.2.2020)
"Liikunta on lyömätön keino lisätä työkykyä ja terveyttä. Sen hyödyt fyysiselle kunnolle, ajattelulle, oppimiselle ja luovuudelle ovat kiistattomat. Siksi meitä ihmetyttääkin, miksi liikunta ei ole oikein vielä löytänyt tietään työelämään. OKM:n rahoittama Liikkuva aikuinen -ohjelman (entinen Kunnossa kaiken ikää - ohjelma, joka edisti ja kehitti työikäisen väestön terveysliikuntaa) tavoite on saada työikäiset liikkumaan terveytensä kannalta riittävästi. Ohjelma tarjoaa työpaikoille tietoa, työkaluja ja toimintamalleja, joilla terveyttä sekä työkykyä voi pitää yllä ja parantaa. Ja konstit ovat monet, sillä kaikille työpaikoille ja erilaisiin työtehtäviin eivät sovi samat ratkaisut. Ohjelma taistelee myös järkevän työmatkaliikkumisen puolesta. Tavoite on, että mahdollisimman monen moottorina toimisi lihasvoima.
Ohjelmatyössä on kaksi pääväylää: 1) Työpaikat halutaan herätellä näkemään liikunta ja riittävä fyysinen kunto keinona ylläpitää henkilöstön työkykyä. Liikkuva aikuinen -ohjelma tarjoaa liikunnan monipuoliseen hyödyntämiseen tietoa ja toimintamalleja. 2) Kuntia patistetaan tarjoamaan liikuntaneuvontaa vähän liikkuville. Tavoitteena on, että tasalaatuista liikuntaneuvontaa saa joka kunnassa samaan tapaan kuin esimerkiksi fysioterapiaa. Palvelu on osa ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa".
Käy lukemassa ja hakemassa hyviä liikuntavinkkejä osoitteesta: https://liikkuvaaikuinen.fi/. Tällaista informaatiota tarvitaan lisää!
Lauantaina 8.2. klo 9:00 olin Espoon Oittaalla hiihtämässä 2,5 km:n mittaisella tykkibaanalla. Väkeä oli kuin pipoa, mutta hyvin mahduttiin ja sovussa hiihdettiin. Noin 80% hiihtäjistä oli työikäisiä, eli "uusi normaali" näkyi ladulla hyvin. Etelä - Suomessa ei todellakaan lumeteta latuja turhan takia.
Lasten ja nuorten liikuntarahat valuvat väärään paikkaan (2.2.2020)
Aasinsilta Raahen kaupungin kustannussäästöistä tähän aiheeseen: YLE Uutiset Lappi 31.1.2020 (https://areena.yle.fi/1-50437579) kertoo karua tarinaa liikuntaan osoitettujen kuntarahojen ja valtiollisen tuen ohjauksesta. YLE Lapin uutiset selvittivät, miten edullista liikuntaharrastaminen on Haaparannalla, Ruotsissa. Rajakaupungissa asiat huomataan herkällä anturilla. Olen itse kotoisin Torniosta, joten Haaparanta on hyvinkin tuttu paikka ja etenkin sen Riekkola, jossa nuorena hikoilin satoja tunteja hiihtoharrastukseni vuoksi. Vajaat seitsemän kilometriä toiselle puolelle rajaa oli pikkujuttu.
Suomen ja Ruotsin liikuntaan ohjautuvat verorahat eroavat toisistaan siten, että Ruotsissa tuetaan seuroja ja liikuntapaikkarakentamista suoraan, kun taas Suomessa tukien painopiste on urheilujärjestöissä ja liikuntapaikkarakentamisessa. Suomessa tuetaan järjestelmää ja lajiliittoja, joten silloin kentälle ohjautuu vähemmän rahaa. Rahat kohdistuvat organisaatioihin, eivätkä suoraan kohteeseen, eli lasten ja nuorten liikunnallisuuden tukemiseen. Kansanterveyden kannalta Ruotsi on Suomea siis ainakin yhden tason edellä.
Konkreettisesti tämä näkyy niin, että esimerkiksi seuratasolla Haaparannalla lapsi pääsee ratsastamaan 15 eurolla/tunti ja Torniossa tuplasti kalliimmalla 30 eurolla. Tai, että juniorikiekkoilijat maksavat pelipäivän peliajasta Haaparannan jäähallissa 27 € ja Suomen puolella Torniossa 300 €/h. Tämä on myös yksi syy siihen, miksi Ruotsi tuottaa lajeille huippuja ja Suomi pysyy harrastelijasarjassa.
Ratsastusurheilu ja jääkiekko ovat lajeja, johon kohdistuu eliittilajien asennetta ja että vain varakkaiden perheiden lapsilla on varaa harrastaa em. lajeja. Suomen pitäisi seurata Ruotsin mallia ja tukea lasten ja nuorten liikuntaa suoraan seuratasolla. Lajiliitoissa ei tehdä urheilutuloksia. Ruohonjuurityö tehdään seuroissa ja liikunnan harrastaminen pitäisi olla kaikille saavutettavissa helposti lompakon paksuudesta huolimatta.
Educa, johtava opetus- ja kasvatusalan tapahtuma (26.1.2020)
Sunnuntain (26.1.2020) Hesarissa oli juttu otsikolla: ”Miksi kouluissa ei ole enää luokkia?” Hesarin jutussa uusia oppimistiloja kutsutaan oppimissoluiksi, missä oppilaat ja opettajat kohtaavat. Uusien koulujen tilaratkaisut ovat todellakin erilaisia, kuin omassa lapsuudessani, jolloin kouluissa oli luokat ja seinät, jotka siis nykyisin on korvattu toisenlaisilla tilaratkaisuilla. Ajan henki näkyi myös Educa- messuilla.
Kävin lauantaina 25.1.2020 Helsingissä Suomen johtavan opetus- ja kasvualan Educan messutapahtumassa. Tapahtumapäivissä (pe ja la) oli todella paljon mielenkiintoisia luentoja ja esillä oli opetusta tukevia välineitä sekä teknisiä ratkaisuja. Liikunnan sekatyöläisen havainnointikohteena oli tietysti liikunta ja liikuntavälineet, ja miten ne näkyvät opetusalan messuilla. Liikuntaan liittyviä ratkaisuja ei messuilla juuri näkynyt, sen sijaan oppimissolujen kalustajat näkyivät siellä oikein hyvin. Nykykoulujen kalusteet ovat todella kutsuvan ja värikkään näköisiä, mutta eivät kovin aktivoivia. Koulujen välituntiliikunta kaipaa myös uusia tuulia.
Huoli lasten fyysisen kunnon laskusta ei siis välittynyt näillä messuilla. Juttelin messuilla erään liikunnanopettajan kanssa ja hän kertoi, että nykykoululaisten taitoja kuvastaa se, että hänen ryhmässään on muutama kasiluokkalainen oppilas, joka ei saa esimerkiksi koripalloa kiinni.
Messuilla jaettiin myös PISA-tutkimustuloksen flaijereita. Jo usean vuoden peräkkäin, myös vuonna 2018 tutkittiin ja pisteytettiin lukutaitoa, matematiikkaa ja luonnontieteitä kansainvälisellä tasolla. Tutkimustukoksia olisi mukava saada myös liikunnasta ja sen harrastamisesta. Liikunnan tasotutkimus voitaisiin tehdä helposti esimerkiksi Cooper-juoksutestillä, jossa testissä edetään 12:ssa minuutissa niin pitkälle kuin pääsee. Cooper-testi korreloi hyvin maksimaalisen hapenottokyvyn (VO2max) kanssa ja sopii käytettäväksi suuren ihmisjoukon kuntotason selvittämiseen.
Koulujen ulkopihojen liikunnallinen kalustus on jo monessa paikassa mukavalla mallilla. Sen sijaan sisätilojen liikunnallisessa aktivoinnissa olisi edelleenkin tekemistä tulevaisuuden oppimisympäristöjen kehittäjille.
Raahen heikko talous lakkauttaa liikuntapaikkoja ja korottaa käyttömaksuja (23.1.2020)
Raahen kaupungissa lakkautetaan hiihtolatuja, kaukaloita ja uimarantoja. Myös liikuntapaikkojen käyttömaksuja korotetaan, jäähallin käyttöhintoja 25 prosenttia. Raahen Teknisen keskuksen mukaan lakkautuksilla saadaan 175 000 euron säästöä liikuntapaikkojen kunnossapidosta. Lautakunta käsittelee ja päättää asiat tiistaina 11. helmikuuta. Raahen kaupungin vuoden 2019 alijäämä tulee tämän hetkisten arvion mukaan olemaan noin 8 miljoonaa euroa. Koko juttu luettavissa: https://www.is.fi/oulun-seutu/art-2000006373334.html
Entisenä kunnan liikuntasihteerinä ymmärrän, että Raahen kaupungissa jokainen toimiala joutuu osallistumaan kaupungin talouden tervehdyttämistalkoisiin, valitettavasti. Toki tarpeellista on säännöllisin väliajoin tarkistaakin, että liikuntapaikkoja ylipäätään käytetään aktiivisesti. Lakkautettavien liikuntapaikkojen lisäksi usealle liikuntapaikalle oli tulossa pienehköjä hinnankorotuksia.
Olisikin helppoa, jos kuntien talouspäälliköt voisivat laskea, minkä verran milläkin säästöllä on yhteiskunnallisesti merkitystä. Ennaltaehkäisevän työn merkitystä ei mielestäni ole edelleenkään tiedostettu riittävästi, joten toivottavasti Raahen kaupungissa päätetään säästöistä maltillisesti ja mieluummin kannustetaan kuntalaisia käyttämään lakkautusuhan alla olevia liikuntapaikkoja yhä enemmän. Liikunnallisen ja aktiivisemman elämän myötä saadaan yhä terveempiä kuntaveron maksajia.
Muutos on mahdollisuus (19.1.2020)
Ystävänäni sai lomautusilmoituksen työnantajaltaan, jossa lomautuksen kesto on määritelty ”toistaiseksi” mikä luonnollisesti aiheuttaa suurta ahdistusta. Vaikka lapset ovat jo aikuisia ja ruuhkavuodet ovat ohi, epävarmuus tulevaisuudesta toi huolta. Näin ulkopuolisena on helppo pohtia, että mikä mahtava mahdollisuus panostaa omaan hyvinvointiin. Työelämän suorituskeskeisyys ja hektisyys väistyisivät ja pakollisella vapaalla on mahdollisuus panostaa uneen, ravintoon ja liikunnan lisäykseen.
Työelämä lihottaa? Jos uuvuttava työelämä on keräännyttänyt painoa vyötärölle, irtiotto hektisestä työelämästä on myös hyvä keino painonpudotukseen. FinTerveys 2017 -tutkimuksen mukaan yli 30-vuotiaista miehistä 72 prosenttia ja naisista 63 prosenttia oli vähintään ylipainoisia. ”Lihavuuden ehkäisemiseksi tarvitaan laajaa ja tavoitteellista yhteiskunnan eri toimijoiden välistä yhteistyötä. Koko juttu luettavissa”: https://aamuset.fi/uutiset/4713053/Lihavuus+yleistyy+tyoikaisilla+Suomessa.
Tein oman irtiottoni arjesta viime talvena, tosin työn merkeissä. Liikunnansekatyöläinen sai viettää tammi-maaliskuun Espanjan Alicantessa. Kesäiset kelit keskitalvella suorastaan pakottivat ulos ulkoilemaan. Espanjan talvessa ei ollut pimeää, liukasta eikä kylmää, päinvastoin. Irtiotto perusarjesta tavalla tai toisella kannustaa uuteen tekemiseen. Tulevaisuudessa toivon, että voin järjestää vastaavia irtiottoja joko etätyön, vuorotteluvapaan tai muuten työtä järjestelemällä.
Hiihto on hieno laji (15.1.2020)
Entisenä hiihtäjänä, mutta ilman lajin vaaleanpunaisia laseja voin sanoa, että maastohiihto on hieno ja monipuolinen, koko kehoa kuormittava laji. Hyvien hiihtosäiden puolesta hiihdon ystäviä koetellaan kuitenkin tänä talvena. Eilinen Vantaan Hakunilassa hiihdetty Suomi Cupin miesten osuus hiihdettiin kaatosateessa ja lunta Etelä-Suomesta ei löydy muualta kuin tykitetyiltä baanoilta. Etelässä on oltu hereillä pakkasöisin ja useammassa paikassa on tykitetty aina, kuin sää on ollut vähänkään pakkasella. Tänään keskiviikkona Vantaalla hiihdetään Suomi Cupin - osakilpailun viestit. Tiistaina oli ensimmäinen kisapäivä ja hiihtäjien kertoman mukaan latu oli erinomaisessa kunnossa. Hyvä Vantaa!
Kävin itse hiihtämässä maanantaina (13.1.) Espoon Oittaalla. Latua on tykitettynä noin 1.6 km ja se oli erinomaisessa kunnossa. Ladulla hiihtäjiä oli todella paljon ja muiden matkassa hiihtäessä mieleeni tulivatkin omat vanhat ajat 90-luvulta, kun itse hiihdin letkajenkassa harjoituksia Rovaniemellä ensilumen laduilla. Yhdessä ja kapeilla baanoilla hiihtäminen tuo oman mausteensa treeniin - se kertoo myös lajin suosiosta liikuntaharrastuksena.
Oittaalla oli illalla kaiken ikäisiä hiihtäjiä seurojen pikkujunnuista senioreihin. Eräs innokas, kokenut mieshiihtäjä päätti ohittaa minut puoleksi suksieni päältä ja se ei tuntunut kovin herrasmiesmäiseltä toiminnalta. Hetken mielijohteesta päätin kokeilla, lähteekö itseltäni vielä loikkavaihde loivaan ylämäkeen. No, lähtihän se ja siitä päädyin samaisen ohittajan ohitukseen ja piikkipaikka oli jälleen minulla, heh. Sorit siitä!
Onneksi Lapissa on lunta paikoin jopa metri ja kevätaurinko alkaa kohta paistamaan laduille. Nauttikaa ihmiset hiihdon ilosta hyvin huolletuilla laduilla, ilman letkajenkkaa ja laturaivoa.
Vaihtelu virkistää - tänään menin ulkoa sisälle (6.1.2020)
Edellisessä blogissani kirjoitin, että uuden vuoden kunniaksi voisi kokeilla liikuntarintamalla myös jotain uutta. Tänään päätin alkaa puheista tekoihin ja tein jotain itselleni epätyypillistä. Oulun alueella ulkoilukelit ovat olleet hyvin haastavat jo pidemmän aikaa jäisten tienpintojen vuoksi. Peilijäisillä teillä liukastelee, vaikka olisi ne näissä olosuhteissa pakolliset nastakengät jalassa. Jos kotoa haluaa poistua, niin on mentävä joko metsään tai sisätiloihin liikkumaan. Joten tänään suunnistinkin vaihteeksi sisäkuntosalille Kiimingissä - edellisestä sisäkuntosalikäynnistä onkin vierähtänyt jo jokunen vuosi.
Kuntosalin ylläpitäjä ja omistaja on urheiluseura Kiimingin Urheilijat ja salin nimi on Kimmoke (os. Viitantie 23, Kiiminki). Rakennus sijaitsee Kiimingin Honkimaalla, josta myös lähtevät mainiot hiihtoladut esim. Jäälin suuntaan. On todella positiivista ja jopa ihailtavaa, että urheiluseura hankkii varoja lasten ja nuorten liikunnanharrastamisen tukemiseen tämäntapaisella omalla toiminnalla. Samalla seura ja sen ylläpitämä kuntosali myös työllistää paikallisia liikunnanosaajia. Edellisen kerran kävin Kiimingin Urheilijoiden alueella, silloisella VePo- talolla, noin 20 vuotta sitten hiihtokilpailuissa. Sijoitus ja maasto ei ole jäänyt mieleeni, joten kilpailu ei tainnut mennä aivan "vihkoon".
Hyvää Uutta Vuotta rakkaat lukijat 🙂 (4.1.2020)
Vuosi vaihtui uusilla lupauksilla ja taas voi alkaa kokeilemaan liikuntarintamalla myös jotain uutta. Viime päivinä talviset kelit ovat olleet hyvin vaihtelevia. Välillä on -20 pakkasta ja siitä parin päivän päästä +4 lämmintä. Kelien vaihdellessa voi helposti ja turvallisesti jumpata myös kotona. Loka- marraskuussa pidin oman askeljahtikampanjani, missä tavoitteenani oli saada päivään mahdollisimman paljon askelia, mutta ilman ylärajaa. Askeljahtikampanja onnistui hyvin ja tulokset näkyvät vyötäröllä, kunnossa ja arjen jaksamisessa.
Painonhallinnan ja muun liikunnan tueksi teen nyt tammikuun ajan joka päivä noin seitsemän minuutin mittaisen kotijumpan, ks. ohje vieressä. Tein tämän ohjelman itselleni omiin tarpeisiin. Yksinkertainen ja nopeasti tehty kotijumppa tuntuu jo kolmen päivän jälkeen ruokapöydässä jäykistyneessä alaselässäni oikein mukavana liikkuvuuden tunteena.
Ulkokuntosali ja hyötyliikunta (30.12.2019)
Suomi on pitkä maa. Pääkaupunkiseudulla lunta ei ole yhtään ja maa ei ole jäässä. Oulussa, Kiimingin Koitelinkoskella lunta on paikoin 50 cm ja tienpinnat ovat jäässä. Lumenluonti niin tontilla kuin asunnollakin käy hyvin ulkokuntosaliliikunnasta.
Ulkokuntoilupuistot ovat Euroopassa suosittuja ja puistoja löytyy jo varsin mukavasti myös meiltä Suomesta. Harmillisesti ulkokuntopuistoja ei kuitenkaan ole vielä kaikissa Suomen kunnissa. Maikkarin kymppiuutiset vieraili pe 27.12.2019 Kokkolan uudessa ulkokuntosalipuistossa. Jutussa nostettiin esille ulkokuntosalien käytön maksuttomuus ja kuinka se on tehokasta liikuntaa myös talvella. Jutussa haastateltavana oli mm. kolmen lapsen äiti, joka kertoi, että "kuntoilla voi koko perheen kesken ja kaikille löytyy puistosta jotakin aktiviteettiä". Puiston liikuntavälineet ovat pääsääntöisesti Lappsetin toimittamat. Puiston välineiden vetonaulana jutussa pidettiin tanskalaisen Kompanin spinningpyörää. Pyöräillessä voi samalla ladata kännykän, kunhan polkee riittävän tehokkaasti. Koko juttu katsottavissa; https://www.mtv.fi/sarja/kymmenen-uutiset-33001001003/perjantai-27-12-klo-2200-1180322.
Hyvää Joulua lukijoille (25.12.2019)
Sain jouluaattona hyvän joulun toivotuksen. Siinä luki "Rauhaisaa ja materiaalivapaata Joulua ja Uutta Vuotta". Juuri näin, tänä vuonna ilmastomuutos, ympäristönsuojelu ja tulevaisuus-ajattelu on noussut mediassa esille. Säästetään yhdessä luontoa ja se oli myös minun teemanani tänä jouluna joululahjoja miettiessäni. Ei tiennyt Seppo, joulutoivotuksen tekijä, tätä. Näitä aineettomia lahjoja olivat suksistudio-palvelut (suksienhuolto- ja voitelu) lahjakortti ystäville, lumenluonti naapurin pihalta, kaverille hieronta sekä ulkomailla joulua viettävän ystiksen seitsemänviikkoisen koiranpennun hoito & ulkoilutus 10 päivän ajan.
Kaverin pikkukoiran hoito ja ulkoilutus on saanut ensimmäisen viikon aikana liikunnalliset piirteet, mikä on nyt tämän blogini ideakin. Pikkuinen koira kun ei osaa pidätellä pissaa, vaan mopin varressa saa heilua useamman kerran päivässä ulkoilutuksia unohtamatta. Isompi, jo aikuinen Onni- koira kun tarvitsee sitten omat vauhdikkaammat ja pidemmät lenkit, joten pentukoira on lisännyt askeliani päivään muutamalla tuhannella. Näin koiran kalenterissa merkittyyn "paistetun kinkun aikaan" se ei ole ollenkaan huono asia. Tapanintansseja odotellessa!
Ei ne suuret tulot, vaan pienet teot (15.12.2019)
Ei ne suuret tulot, vaan pienet teot pätee ainakin liikunnallisemman elämäntavan tavoittelussa ja kokonaishyvinvoinnissa. Vahvistusta tälle sai sunnuntaina 15.12.2019 julkaitussa Ylen jutusta: Istuminen väheni noin tunnin, kun ammattikuljettajille laitettiin aktiivisuusranneke käteen – "Laihduin vuodessa melkein 12 kiloa". Koko juttu luettavissa https://yle.fi/uutiset/3-11117158.
Yllä oleva Bussitartti kuuluu Pohjois-Karjalan kansanterveyskeskuksen kolmivuotiseen Taksistartti-hankkeeseen. Linja-auton kuljettajien fyysistä aktiivisuutta on lisätty esimerkiksi lajikokeiluilla ja aktiivisuusrannekkeilla. Rannekkeet muistuttavat piippaamalla liian pitkästä istumisesta. Tavoitteena oli vähentää istumisen määrää ja yksittäisiä pitkiä istumisjaksoja. – Kuljettajien aktiivisuus nousi vuoden aikana noin neljä prosenttia. Päivittäinen istuminen sen sijaan väheni lähes tunnin, mikä on hyvä tulos, kun huomioidaan heidän työnkuvansa.
Hyvät tulot olisivat avuksi, jos liikkumisen motivaatiota voisi ostaa kaupasta, mutta motivaation on lähdettävä ihmisestä itsestä. Yksi motivaation kannustimia on yhdessä tekeminen töissä ja vapaa-ajalla, kuten yllä olevassa jutussa kerrottiin. Lapsille leikkipaikkoja on lähes kaikkialla, mutta olisi hyvä, jos aikuisillekin olisi liikuntaan aktivoivia pisteitä samoissa tiloissa missä ihmiset muutenkin liikkuvat ja viettävät aikaansa. Liikunnallisten "aktivointipaikkojen" ei tarvitse olla isoja ja hienoja, tärkeintä olisi saada liikkua siellä, missä lapsetkin leikkivät.
Aerobisen liikunnan tärkeys (8.12.2019)
Tämä on yleistä tietoa; Aerobista liikuntaa on kestävyysliikunta, joka pitää yllä ja parantaa kestävyyskuntoa. Tällä tarkoitetaan elimistön aerobista eli sydän-, hengitys- ja verenkiertojärjestelmän toimintakykyä.
Olen itse nykyään myös aerobisen liikunnan aktiivinen harrastaja. Ulkokuntosaliharjoittelun tueksi teen aerobista liikuntaa, kuten olen tässä kertonutkin loka-marraskuun askeljahtikampanjani blogissa. Monotonisen aerobisen liikunnan aikana teen liikkeen katkaisemiseksi noin 10 sekunnin voimakkaita pikapyrähdyksiä. Lauantaina (8.12.) tein noin seitsemän kilometrin hiihtolenkin pienessä pakkassäässä - umpihangessa Kiimingin Koitelissa, jossa lunta oli paikoin noin 20-30 cm. Sain kunnan liikuntasihteerinä usein palautetta huonosti hoidetuista laduista. Kunnan rahoitus ja sää ohjasi toimintaa, ei virkamies pysty sentään säitä hallitsemaan. Joskus ajattelin, että se on aivan sama onko latuja, kunhan vain ihmiset liikkuvat. Oma lauantainen hiihtokokemus vahvisti latujen huollon merkityksen arkikuntoilijalle. Meno ja meininki hyvin huolletuilla laduilla on ilo mielelle ja kropalla, kun umpihangessa hiihtäminen on vain sitä liikkumista. Syke nousee myös hyvin huolletulla ladulla, aivan samalla tavalla, kuin umpihangessa. Sykkeen seuraaminen on minulle harjoituksessa pääasia, kohonneeseen sykkeeseen riittää umpihankihiihtokin, vaatimattomillakin baanoilla pääsee kyllä tulokseen.
Ulkokuntosalikausi ei ole vielä ohi, etenkään eteläisessä Suomessa. Miellyttävän ulkokuntosaliharjoituksen tekemiseen mukaan tarvitsee vain hyvät, joustavat vaatteet ja pyyheliinan, jolla voi kuivata liikuntavälineitä. Tavataan ulkokuntosaleilla!
Yksi Raahen lakkautuskohde on Lampinsaaren kaukalo, joka lakkautettaisiin koulun lopetuksen yhteydessä. Kuva: Ville Honkonen.
Kuvassa liikunnansekatyöläinen viime maaliskuussa (2019) Santa Polan Playalla juoksulenkin tauolla Onni- perron kanssa.
Kuva Hiihtoliiton sivulta Suomi Cupista: https://www.hiihtoliitto.fi/suomen-cup/vantaa/.
Kuntosalin liikuntavälinevalikoima oli todella mielenkiintoinen ja monipuolinen. Välinetarjonta oli laajaa niin laitteissa kuin vapaalla painoilla tapahtuvissa harjoituksissakin. Näin myös itselleni useita uusia liikuntavälineitä ja välineiden käytön helppous miellytti. Tykkäsin tästä paikasta ja kertalipun hintakin on vain 4,50 €. Tulen toistekin.
Listasin omaan kotijumppaohjelmaan 10 liikettä. Liikkeitä voi varioida oman mielen mukaan, kuten esim. punnerruksen ja dipin voi vaihtaa kevennetystä mallista perusmalleihin (eli punnerruksessa polvet ovat ilmassa, kun kädet ovat lattiaa vasten ja dippi-liikkeessä jalat ovat suorana eteen, ei koukussa). Ja mikä parasta, koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa - muokkaa listasta mieleisesi, tehdään kotijumpat yhdessä!
Oman ulkokuntoiluni tein Tapaninpäivän kaamoksessa hyötyliikuntana. Puuliiterin elementtien ja tykötarpeiden etsiminen lumenpeitosta kävi mukavasti kuntoilusta. Reilun kymmenen neliön lumenputsaukseen aikaa kului noin tunti. Työnjohtotehtävissä toimi Onni- koira.
Hoidokki itsehän nukkuu vain silloin, kun väsähtää. Valvoo, tai ei, söpömpää koiranpentua ei taida olla. Zelda 8- viikkoa toivottaa hyvää ja rauhallista Joulua!
Se on sama miten, ja missä sitä liikkuu, kunhan vain liikkuu. Liikunnan sekatyöläinen kävi virkistysmatkalla Tallinnassa lauantaina 14.12. ja päivän askelmääräksi tuli 16 730. Kuva Tallinnan vanhasta kaupungista joulutorilta.
Uusimmat kommentit
10.06 | 17:22
Thank you for the comprehensive list!
16.09 | 17:33
Oikein tuo koiraystävällisyys. Seuraan blogia.
30.06 | 19:46
Lisää näitä, saan niin hyvää sparrausta.
15.07 | 23:38
Mahtavaa!
Jaa tämä sivu